No niin kaikki koffin kittaajat ja lapparin lipittäjät, ette tiedä mitään hyvästä oluesta ennen kuin tutustutte näihin suorastaan herkullisiin vehnäoluihin. Paskanjauhannasta asiaan. Tämä Ayingerin hefeweizen on yksinkertaisesti hyvää. Maussa hedelmäisyyttä, hieman banaania, vaniljaa ja hiivaisuutta. Maultaan hieman hapokkaampi, kuin esim. Franziskaner.
Tämä on niitä oluita joita jokaisen pikku lipittäjän pitäisi maistaa kerran elämässään. Maultaan vähän kuin savukinkkua joisi. Väriltään tumman ruskeaa, ei pahemmin vaahtoa. Mutta.. tuoksu on todella mainio, ainakin jos tykkää savuisen tervaisesta tuoksusta, kuten minä. Jälkimaku on sopivan humalainen, eikä missään nimessä vetinen. Joulukinkun kanssa voisi toimia mainiosti
Sofiero.bulkkiruotsilageria pahim..tai parhaillaan. Maistuu vedeltä, päihittää ehkä budweiserin maussa, mutta muuten vain varoittavana esimerkkinä nautittavaksi.
Guinnessin ystävät huomio, katse O'Harasiin...päin. Lepo. O'haras on maultaan ja luonteeltaan sysimusta, paahteinen ja kuiva irkku stout. Jälkimaku on piitkä ja säilyy suussa kauan. Tästä voi maistella kahvimaisia aromeja, mutta ainoa miinus tulee silti siitä, että oluessa on todella niukka vaahto. Suosittelen kaikille Irlannin mustan kullan ystäville.
Kilkenny on siitä erikoinen ale, että siinä(kin) on typpipatruuna tuomassa vaahtoa, kuten "isoveljessään". Maultaan tämä olut on itselle pieni pettymys, maistuu vaahdotetulta vedeltä, jossa mukana jokin maltaan häivä. No ainakin on helppo litkiä, vaikka litran tuopeista.
Irlannin ylpeys testissä. Oikein maistuvaa. Mukavan paahteinen maku yhdistettynä helppoon juotavuuteen, lue hieman vetinen, ja hyvään vaahtoon miellyttää varmasti monia. Itse olisin kaivannut hieman monipuolisempaa ja paahtuneempaa makua.
Hollannin ylpeys yllättää hieman. Tämähän maistuu ennakko odotuksiin nähden suht hyvälle. Hiilihappoista ja hieman "hedelmäistä". Kotimaista keppanaa parempaa.
Suklaastouttia.. Tuoksu on oikein muikea, suklaata ja kahvia. Maultaan miellyttävän paahtunut, aavistus jossain taka-alalla suklaata. Erittäin miellyttävä olut.
Spitfire on maultaan perinteisen bitterin omainen; maltainen&humalainen, ollen kuitenkin helposti juotava pubi olut. Jälkimaku säilyy tässä sananmukaisesti bitterissä pitkään.
Ensimaku hämäävä, tämähän on kuin limonadia, hiukan vetistä, kohtuu makeaa ja hiilihappoista. Tässä on miellyttävä jälkimaku, mitä enemmän juo. Väriltään colan ruskea olut tuotti mukavasti vaahtoakin.
Holy Grail näyttää lasissa tyyppilliseltä britti bitteriltä. Tuoksu on aavistuksen hedelmäinen ja maku makeahko, hieman monipuolisuutta, ei hirveästi humalaa.
huh, punaista olutta? kyllä. Väri shokin jälkeen huomaan haistelevani tyypillistä "alemaista" tuoksua. Makua hallitsee hento maltainen makeus ja mukava keskitäyteläinen humalointi, jättäen suuhun sopivan katkeran maun. Väriä lukuunottamatta kyseessä on melko tyypillinen brittiale, ihan hyvää, mutta "se jokin" puuttuu.
Highgate old ale on miellyttävän pehmeä, aavistuksen makea ale, jonka tuoksu miellyttää arvioijan nenää. Ainoana puutteenna se, että olut on melko yksiuloitteinen.
Maultaan tyypillinen britti pubi bitteri. Kuivahko, hapan ja hedelmäinen. Oikein miellyttävä olut, jonka jälkimaku on kuivan maltainen. Hinta on mielestäni hieman suolainen, mutta muuten mainiota alea.
Typpipatruunalla varustettu "pubiale" maisteluvuorossa. Maku on aika laimea, patruunasta johtuva kermainen vaahto on miellyttävä, mutta kaipaisin vähän "moninaisempaa" makua tälle oluelle. Sopii siemailuun, mutta maku on hukassa.
Maultaan Fosters on tyypillinen kansainvälinen lager, ei juuri minkäänlaisia vivahteita maussa. Hieman maissinen ja makea, ei oikein mallasta eikä humalaa. Hieman hiilihappoisena ja miedosti vaahtoavana Fosters on helposti juotava bulkkilager.
Tämä onkin Ahvenanmaalaista..Perinteistä saksalaista Oktoberfest olutta humalaisempaa ja paahtuneempaa. Voisi miltein ale:si luulla. Melko hiilihappoinen etumaku ja suht makeaa mallasta. Yllättävä "kotimainen" olut, kun vaan saisi tuon metallisen sivumaun pois(johtunee hartsista?)
Valtakunnassa kaikki hyvin, vai onko? Lahden sininen on noussut kuolleista, mutta maku ei kovin kummoinen ole, ikävä kyllä. Maussa maistuu tyypilliseen kotimaiseen tapaan mieto maissinen makeus ja niukka humalointi. Positiivisena seikkana Sininen on kohtuu "viljaisa" olut, tosin jälkimaku tuo mieleen lidlin halvat saksalais pilsnerit. Kesällä ihan kelpo janojuoma.
